mikä tarinateatteri
Tarinateatteri on spontaaniin improvisaatioon perustuva yhteisöteatterimuoto, jossa näyttelijät ja muusikko tekevät katsojien tarinat esitykseksi erityisillä tarinateatteritekniikoilla. Tarinateatterin muodon on kehittänyt amerikkalainen Jonathan Fox. Suomessa tarinateatteria on kehitetty 1990-luvun alusta lähtien.
Tarinateatteri tarjoaa mahdollisuuden yhteisölliseen keskusteluun tarinoiden kuulemisen ja näkemisen avulla. Tarinoiden kuuleminen ja näkeminen näyttämöllä kunnioittaa samalla yhteisön jäsenten yksilöllisyyttä: kertoja kertoo oman yksilöllisen kokemuksensa, jonka näyttelijät luovat näyttämölle.
Tarinateatteria voidaan tehdä kaikenlaisten yhteisöjen kanssa: lasten, nuorten, vanhusten, työyhteisöjen, opiskelija- , erityis-, ja kasvuryhmien kanssa. Esitys syntyy siitä yhteisöstä, jonka kanssa tarinoita tehdään.
Ohjaaja kysyy yleisön joukosta vapaaehtoisen tarinankertojan, joka ohjaajan avustuksella kertoo kokonaisia kertomuksia, tapahtumia tai pieniä välähdyksiä elämästään. Jos tarinateatteria käytetään esim. osana koulutustapahtumaa, tarinat nousevat koulutettavasta teemasta: mitä läsnäolijat ovat oppineet, mikä on edelleen hankalaa jne. Kertomuksen kuultuaan ohjaaja valitsee tekniikan, jolla muusikko ja näyttelijät tuovat kerrotun näkyväksi.